Moikka!

Ajattelin aloittaa mun bloggaamisen ihan sillä perinteisellä - eli kertoa itsestäni kymmenen faktaa!

Pohjustetaan nyt kuitenkin ensin. Mulle on moni tuttava ja ystävä sanonut, että olisi kiva kun aloittaisin bloggaamaan, ja jakaisin arkeani muille. Ja ajattelin ottaa nyt tästä ajatuksesta kopin. En tiedä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään, mutta parempi koittaa ainakin ensin, kun heittää idea heti roskiin.

1. OLEN LÄHIHOITAJA

Valmistuin lähihoitajaksi nyt toukokuun lopussa, ja tehnyt lähihoitajan hommia jo kuitenkin vuoden. Tykkään alastani todella paljon ja aion pysyä alalla. Voisi sanoa, että olen löytänyt unelma-ammattini. Tällä hetkellä työskentelen Järvenpäässä hoivakodissa, joka on keskittynyt muistisairaiden hoitoon. Teen vuorotyötä, eli aamu- ja iltavuoroja sekä viikonlopputöitä. Viihdyn työpaikassani erittäin hyvin. Mulla on ihanat työkaverit ja ihanat asukkaat, joiden kanssa jaan arkeni. Olen valmistunut myös ylioppilaaksi Järvenpään lukiosta vuonna 2013.  

                       l%C3%A4hj.jpg

 

2.  OLEN VEGAANI

Ryhdyin vegaaniksi noin kuukausi sitten puoli vahingossa. Mulla todettiin maitoallergia 2015 keväällä, kun palasin Saksasta Suomeen. Seurasin somessa paljon henkilöitä, jotka ovat vegaaneja ja sitä kautta kiinnostuin ajatuksesta. Otin paljon asioista selvää, katsoin dokumentteja aiheesta ja rupesin miettimään omaa suhdettani luontoon ja eläimiin. Ja niin kun on joku viisas on joskus sanonut: Tieto lisää tuskaa. No, en vielä tähänkään lopettanut lihatuotteiden syömistä, vaan aloin tuntemaan huono omatuntoa syödessäni lihatuotteita ja joskus jopa tuli paha olo. Ja näin tämä vegaanisuus sai sitten alkunsa. Eläinperäisten ruokien syöminen vain yksinkertaisesti loppui. Maitotuotteiden pois jättäminen tapahtui jo tuolloin 2015, joten minulla jäi vain liha- ja eläintaloustuotteiden pois jättäminen. Tämäkään ei ollut mulle vaikeaa, koska en ole koskaan ollut mikään lihansyöjähirmu, päin vastoin. 

veg.jpg

3. OMISTAN KOIRAN

Minulla on kaksivuotias koira, nimeltään Ruudolf. Hän on rodultaan Rottweiler. Pienestä saakka olen ihaillut äitini ja isäni kanssa rotua, ja pienessä mielessäni haaveillut omasta. Ja tämäkin sitten vain tapahtui. Kaverillani oli narttu rotikka, ja hän soitti minulle kertoakseen, että hänen koiransa on tiinenä. Kysyi vielä, että "olisiko nyt sun aika ottaa se rotikka tästä pentueesta?". Ja minähän otin. Sitä ilon ja onnen määrää, kun tajusin, että mulle tulee oma rotikka! Samalla olin kauhun vallassa, pärjäisinköhän mä sen kanssa tai syökö se mut... No pärjäsin, pärjään ja ei syönyt mua. Ruudolf on mun silmäterä, mun rakas poikani, iloni ja onneni - vieläkin. Ruudolf on kaikkien kaveri, mamman poika, kiltti ja kuulias nuori mies. Ruudolf vie jokaisen sydämen mennessään - se on nähty. 

uffe.jpg

4. OLEN AVOLIITOSSA

... ja rakastunut. Ollaan nyt seurusteltu tän söpön avomiehen kanssa kohta kaksi vuotta. Meijän elämään on mahtunut niin ylä- että alamäkiä, mutta rakkautta ei oo koskaan puuttunut. Joskus mä inhoon sitä, mua ärsyttää kaikki siinä ja se on vaan joskus niin ärsyttävän tyhmä tyyppi. Mutta kuitenkin mä rakastan sitä. Se saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi, tärkeäksi ja korvaamattomaksi. Me rakastetaan toisiamme kovaa, voisko sanoa näin. Ehkä tärkeintä, niin se saa mut nauramaan. Jopa silloin, kun mua ei naurata. Se tukee mua, halaa kun itkettää ja ottaa kainaloon, pussaa lujaa ja kertoo kuinka rakastaa. Olen onnellinen. 

fam.jpg

5. MINULLA ON TATUOINTEJA

Vaikea laskea, kuinka monta tatuointia mulla on. Aika monta. Tarkotuksena olis saada tämä vasen käsi täyteen, ei enää montaa istuntoa jäljellä. Sitten mulla on oikeassa kädessä kaksi tatuointia, sellaista pientä ja siroa. Oikean korvan takana on myös kaveritatuointi mun hyvän ystävän kanssa ja sitten vielä oikeassa kyljessä mulle tärkeä lause. Ja ei - en ole ottamassa toistakin kättä täyteen. Mulle tatuoinnit on hyvin tärkeitä ja suurimmalla osalla on jokin merkitys, ja sitten taas on niitä, mitkä on vaan hienoja. Tatuoinnit saa mut tuntemaan itseni itsevarmaksi ja lisää mun rakkautta omaan vartalooni. Mun kaikki tatuoinnit on tehnyt mun kaveri, lukuunottamatta pientä tatuointia oikeassa ranteessa. 

aaa.jpg

6. OLEN OLLUT AU PAIR 

Lähdin aupairiksi 2014 syksyllä. Ensin lähdin etelä-Saksaan Bensheimiin, mutta siellä ei sitten kemiat osunut kohdalleen perheen kanssa. Onneksi kuuluin järjestöön, mitä kautta sain uuden perheen pohjois-Saksasta Hampurin läheltä. Siellä viihdyin noin puoli vuotta. Asustelin Buchholz in der Nordeheidessa (n. 30 km Hampurista). Hoidin neljää lasta, joista nuorin oli yksivuotias. Tarkoitukseni oli olla Saksassa vuosi, mutta kulttuurierot ja koti-ikävä tuli niin pahasti päälle, että oli pakko lähteä puolen vuoden jälkeen takaisin rakkaaseen Suomeen. Näin jälkeen päin ajateltuna, puoli vuotta Saksassa muutti mua paljon ja oli positiivinen itsensä kasvattamisretki.

IMG_3383.jpg

7. OLEN ALKOHOLISTIN LAPSI

Jep, en pelkää puhua siitä. Isäni kuoli alkoholinmyrkytykseen 26.9.2013. Tuona päiväni maailmani romahti täysin. Elin pitkään niin sanotussa kuplassa ja ihan tuuliajolla. Tämä menetys oli varmasti suurin syy Saksaan lähtemiseen. En vain kyennyt olla Suomessa, enkä nähnyt reittiä toipumiseen täällä, missä kaikki muistuttavat jostain. Kävin ensimmäisen kerran vasta hautausmaallakin Saksassa, isäni kuolemasta oli tuolloin kulunut vähän reilu vuosi. Ensimmäisenä kuolinpäivänä matkustin etelä-Saksasta pohjois-Saksaan bussissa, ja itkin. Muistan tämän hyvin. Nyt kun hänen kuolemastaan on kulunut 3,5 vuotta, voin sanoa olevani kunnossa. Sanonkin aina, että asia ei helpotu koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Silti ikävöin häntä päivittäin, mutta se kuuluu rakkauteen. 

juu.jpg

8. PERHE ON TÄRKEIN

Minun perheeseeni kuuluu rakas äitini, Ruudolf ja avomies. Myös enoni, kummisetäni, tätini, serkkuni ja lapsuudesta saakka olleet perhetuttavat kuuluvat vahvasti elämääni. En ole koskaan ajatellut, että perheeseen kuuluminen vaatisi sen, että olisi samaa verta. Luulen, että tämä liittyy siihen, että olen ainut lapsi ja olemme olleet äitini kanssa tiivisti tekemisissä hänen sukunsa ja ystäviensä perheiden kanssa. Yksi serkuistani, minua kolme vuotta vanhempi, asusteli lapsuudestaan kaikki kesät ja lomat meillä. Kutsun häntä siskokseni. Olen siis asunut äitini kanssa kahdestaan, ja äitini oli yksinhuoltaja isäni alkoholismin vuoksi. Silloin, kun isäni oli selvänä, hän oli läsnä elämässäni. Arvostan äitiäni enemmän kuin mitään, hän on vahvin, sinnikkäin ja rakastavin ihminen. Äiti on mulle myös paraskaveri, hän tietää musta kaiken ja ollaan yhteydessä vähintään kaksi kertaa päivässä (tähän oli hieman totuttelemista avomiehelläni.. :D). 

       eve.jpg

9. PUKEUDUN VAIN MUSTAAN

Tämä lähti varmaan siitä, kun iskä kuoli. Ei huvittanut pukeutua väreihin, ei tuntunut oikealta. Ja se nyt sitten on vain jäänyt. Mulla ei päällä näe mitään muuta väriä, kun mustaa. Olen hieman jo laajentanut värimaailmaani niin, että joskus mulla on jokin tunika, jossa on väriä tai kuvioita, kuitenkin niin, että suurinosa vaatteistani on mustaa. Tykkään mustasta ihan sikana, se on niinkun voima väri. On erilaisia kuoseja, materiaaleja ja eri muotoja vaatteissa. Mun tyylikin on tosi yksinkertainen, tykkään selkeistä linjoista tai ihan perusvaatteista. Mulla harvoin näkee farkkuja tai tiukkoja paitoja, en viihdy niissä. Käytän paljon mekkoja ja hameita, "viittoja" ja tunikoita. Jalassa mulla on joko tennarit tai korot, riippuu ihan fiiliksestä. Tykkään laittaa hiukset aina nätisti ja käyttää hiuskoruja. Mutta on mussa myös se puoli, että mulla on päällä pieruverkkarit, iso huppari, kumisaappaat ja sadetakki, mennään fiiliksellä. 

          joo.jpg

10. OLEN...

Iloinen, nauravainen, herkkä, vahva, rakastava ja lojaali. Innostun asioista ihan täysillä, tanssin ja hölmöilen. Nautin luonnosta, ulkoilmasta ja hyvästä seurasta. Viihdyn kotona, mutta toisaalta taas muualla muiden seurassa. Mulla on sellaisia kausia, että tykkään olla vaan kotona. Joskus taas haluaisin olla vain koko ajan menossa. Ihan tässäkin kyse fiiliksistä. Parhaat paikat ehdottomasti maailmassa ovat oma koti, mökki järven rannalla ja Rooma. Olen antiikin-Rooman fani, olen lukenut lukiossa latinaa tämän vuoksi, että saisin kaiken irti Roomasta. Mä rakastan kans ihan yli rajojen, en luovuta enkä päästä irti helposti - oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyysuhteesta, ei sen väliä. Mä tuen mun läheisiä aina. Ja mä oon aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan. Mä tykkään pitää hauskaa ja nauttia elämästä, mutta mä myös tykkään niistä syvällisistä illoista, jolloin jaetaan kaikki paha toisen kanssa ja haukutaan koko maailma samalla. Joskus mun on vaikea pitää oma pää, mutta mä harjoittelen sitä joka päivä. Yritän myös joka päivä nauttia tästä hetkestä ja tehdä siitä mieluisen. 

 

              liiip.jpg

 

Noniin, että sellaista. Olipas hankalaa. Toivottavasti tämä oli hyvä pohjustus, millainen olen. Vähän ehkä jännittää julkaista tämä, koska onks tää nyt hyvä, eiks tää oo vähä tyhmä, ei kukaa tätä jaksa loppuun lukea, jne. Ei silläkään kyllä väliä oo, itellenihän mä tän teen. Laita kommenttia, mitä mieltä olit ja mitä voisi parantaa.  Katsotaan, mitä tästä tulee. 

 

- Armi S.